Discover
Start a collection Search

nuulio

37 contributions 1 participating

contributions participating

Tallaan tätä tuskaista polkua
tietämättä määränpäätäni.
Pelko, yksinäisyys ja tietämättömyys
repivät sieluani palasiksi,
paloiksi jotka palavat tuhkaksi
helvetin tulessa.
Tuhkasta voi nousta
uusi, kaunis Feeniks-lintu,
joka ymmärtää paremmin
kaiken turhuuden tarkoituksen.
Tarkoituksen elämälle.

Yksinäisyys
niinkuin tiivis syli,
painostavampi kaamoksen hämärää,
vaikka silmieni ulottuvilla
joka päivä
pitkät talojen rivit,
paljon ikkunoita ja ovia,
ja ihmisiä monenlaisten salpojen takana.
Kuitenkin jokaisen kuun ja päivänkierroksen aikana
takovat kaipaukseni rystyset
turhaan lukittuja ovia,
repivät rautaisia kahvoja.
Kukaan ei vastaa kolkutuksiini.
Pitkä kuin tähtien välit
matka ihmisestä toiseen,
kaukana kuin valovuosien päässä
vastaus yksinäisyyden huutoon.

Anni Korpela

Se joka tekee itsestään madon,
ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan.

Kant

Läsnäoleva hetki on ainoa aika, joka meille todella kuuluu.

Pohjolan kevät
Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin,
on jäljellä ainoastaan sininen taivas
ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää.
Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se
on suudellut unessa.

Edith Södergran

Sielu
Minä kuoleman mereen hukuin.
Minä vaivuin syvyyteen
udun himmeän kaltaiseen
ja sen pohjalla sidottuna nukuin.
Niin tuli eräs vaeltava veli,
se sielu, jonka Jumalalta sain,
joka riippui ristillä ruumiissain,
kun vielä se elämässä eli.
Oli surullisin surullisista,
tuli tummissa verhoissaan.
Mikä kauneus katsoikaan
mua silmistä pohjattomista.
Hän lausui: Viholliseni
miten sinua rakastan.
Sinä vihastutit Jumalan.
Tulin taas. Tulen ristilleni.

Uuno Kailas

Kohdelkaa minua lempeästi

Olen kivettynyt lintu.
Istun oksan haarassa
kykenemättä liikkumaan, laulamaan.
Ääneni kadottanut olen.
Lauluni on jäänyt laulamatta
monena aamuna.
Kohdelkaa minua siis lempeästi.
Muistoni on kivettänyt minut.
Muisto siitä päivästä,
kun maailma katosi.
Se päivä repi minut
irti juuriltani,
avasi minussa haavan,
joka ei koskaan parane.
Se haava on sydämessäni.
Kohdelkaa minua siis lempeästi.

Järven pinta
näytä mulle uusi kuvani
Anna mulle voimaa olla
hauras pelkuri
Näytä mulle kauneus
kun suljen silmäni.

Vielä on minussa korpea
johon yksikään ihminen
ei ole eksynyt.

Katri Kallio

Kun hukun itkuuni
toivon että jää
edes kauniin kukan nimi
tänne elämään.

Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme
muita eksyneitä.

Usein kuulen muilta-
ihmiset ovat lämpimiä-
että olen kärsinyt kovia,
että minua on revitty,
minun pitäisi olla hajalla...
eivät syytä, pyrkivät lähemmäksi.
Sinä et koskaan lähestynyt minua niin.
Sinua en sääli,
nauroit ja kätesi minua ympäröivät,
peittelivät, nostivat, kannattivat.

Anja Vammelvuo